Runo

Elämästä, elämisestä. Rakkaudesta.

9.9.04

Öisin olen yksinäisin.
Muistan sinut liian helposti.
Kuulen sinut liian kirkkaasti.
Tunnen rakkauteni liian vahvasti.

Tunnen sinut vierelläni, näen kasvosi, kuulen äänesi.
Jos olisit täällä, sinut sulkisin syliini, ottaisin lähelleni.

Juttelen sinulle, tunnustan rakkauttani, uskoudun.
Jos olisit täällä, olisin hiljaa, en uskaltaisi puhua.

Pelkäisin heräämistä.

Sinä olit suuri rakkauteni. Olet.

Öisin olen yksinäisin.

7 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

perfect

3.11.2005 klo 11.50  
Anonymous Anonyymi said...

oikein hyvät runot

5.3.2006 klo 18.34  
Anonymous Anonyymi said...

koskettaa. kuvaa jotain mitä ei omin sanoin osaa kuvata.

3.4.2006 klo 22.43  
Anonymous Anonyymi said...

Mahtava. Taidettu kirjoittaa näistä useat sydän verellä?

15.5.2006 klo 18.34  
Anonymous Anonyymi said...

Nämä runot ovat surullisen kauniita

28.9.2006 klo 17.41  
Anonymous Anonyymi said...

Tavattoman kaunista.

20.3.2007 klo 22.54  
Anonymous Anonyymi said...

Niin kauniita ja koskettavia..

27.7.2007 klo 9.29  

Lähetä kommentti

<< Home